Faces 2006 -fiilistelyä Simo

A12O:n festarisarja jatkuu!

Olin viime lauantaina 29.7. Pohjassa, nimittäin Pohjan kunnassa sijaitsevalla Billnäsin vanhalla ruukkialueella seuraamassa vuosittaista Faces Etnofestival -tapahtumaa. Faces poikkeaa tavallisista rock-festivaaleista monella tapaa: tunnelmansa lämminhenkisyydellä, sisältönsä monipuolisuudella ja osallistujiensa korkeahkolla hippiysasteella.

Yhteismaalaus sen eräässä vaiheessa (sisältäen myös minun panokseni).

Vaikka Faces on kasvanut pienen piirin puuhastelusta Suomen oloissa melko suureksi tapahtumaksi, oli festivaalin henki inspiroiva ja maanläheinen. Yleisön ja esiintyjien välistä eroa oli hämärrytetty monella tavalla. Katusoiton suomenmestaruuskisat ripottelivat toinen toistaan erikoisempia ja ennen kaikkea korkeatasoisia kokoonpanoja ympäri festivaalialuetta. Vapaa lava oli osan aikaa avoin kenelle tahansa. Kollektiiviseen maalaukseen sai jokainen jättää oman jälkensä – joskin lopputulos oli melkoista sekasotkua. Ensimmäisenä Pedro Hietasen kanssa esiintynyt M.A. Numminen ilmaisi konkreettisen halunsa sulautua yleisöön, päivä kun oli aurinkoinen ja kaunis. Myöhemmin satuinkin kävelemään Pedron ja muutamien muiden esiintyjien ohitse. Ammattimaisten järjestyksenvalvojien lisäksi alueella näkyi myös runsaasti vapaaehtoisia neonkeltaisine liiveineen.

Faces esitteli monenlaista taidetta ja kulttuuria, muun muassa runoutta, teatteria, elokuvaa, kuvataidetta ja sirkusta. Pääpaino oli tietenkin musiikilla. Suurin pettymyksen aihe olikin musiikillisen tarjonnan tietynlainen köyhyys, vaikka soittajat olivatkin taidokkaita. Monikulttuurisuuden ja etnisen musiikin nimekkeillä itseään mainostava tapahtuma ei täysin lunastanut ainakaan minun odotuksiani. Hyvin voimakas painotus oli reggaella ja siihen liittyvillä musiikkityyleillä, varsinkin suomalaisten yhtyeiden esittämänä. Muutenkin päälavoilla nähtiin pääosin suomalaisia bändejä ja kuultiin musiikkia, joka ei ainakaan päällisin puolin juurikaan (tai ollenkaan) liittynyt festivaalin teemoihin. Aitoa monikulttuurisuuttakin toki löytyi esimerkiksi pienemmiltä areenoilta ja lukuisista myyntikojuista, jotka kauppasivat muun muassa etnistä kasvisruokaa ja kaikenlaista rihkamaa. Toisaalta monet enemmän tai vähemmän poliittiset kansalaisjärjestöt pyrkivät haalimaan jäseniä omilla esillepanoillaan.

The Pauki, pietarilainen punk-pumppu rokkasi tykisti, välillä myös nokkahuilulla.

Pyrin käyttämään korvatulppia aina tarpeen vaatiessa, ja eräässä vaiheessa joku tulikin kysymään, tiesinkö tulppien myyntipaikoista festivaalialueella. Hätkähdin, koska jouduin vastaamaan kieltävästi – tulppa-asia oli ilmeisen huonosti hoidettu. Osa musiikista soitettiin tietysti sopivalla voimakkuudella (se, mikä on sopivaa, riippuu kai genrestä), mutta valitettavan järjettömät ylilyönnit eivät oikein tuntuneet sopivan festivaalin muuten leppoisaan ilmapiiriin.

Lavaesiintyjistä viimeinen, helsinkiläisbändi Giant Robot, tarjosi yleisölle sopivan hypnoottisen äänimaiseman, jonka tahdissa saattoi tanssia lämpimänä pysyäkseen. Tässäkin esityksessä dancehall- ja dub-vaikutteet olivat vahvasti esillä. Kuulemani mukaan illan päätteeksi ihmiset perinteisesti kokoontuvat leirintäalueelle psykedeeliseen juhlaan leiritulen ja asiaankuuluvan musisoinnin äärelle. En ehtinyt tällä kertaa kokea tätä ilmeisesti aamuun asti jatkuvaa sessiota, mutta kävin kuitenkin katsomassa telttakylää metsikön keskellä. Jos yö ei olisi ollut niin hyytävän kylmä, olisi siellä yöpynyt mielellään. Toinen suosittu yöpymisvaihtoehto oli lämmitetyssä urheiluhallissa Karjaalla parin kilometrin päässä.

Ruotsalainen, villiä kansanmusiikkihenkistä poljentoa soittava Skrömta innosti yleisön riehakkaaseen tanssiin.

Faces on selvästi lunastanut paikkansa Suomen festarikesässä. Paljon se ei kuitenkaan enää voi kasvaa, ellei viihtyisän ja tunnelmallisen ruukkialueen vierestä raivata lisää tilaa. Kävin tänä kesänä myös Turun Ruisrockissa, ja vertaisin näitä kahta tapahtumaa näin: Ruisrock on yhtiöiltä ihmisille, Faces Etnofestival ihmisiltä ihmisille. Facesissa ei kävijä esimerkiksi joutunut portilla turvasyyniin laukun penkomisineen ja ruumiintarkastuksineen. Voi tietysti olla, että se Aito Fiilis löytyy jo jostain ihan muualta, pienemmistä piireistä.