Tracon 2006 Irvihammas

Sattuneista syistä missasin vastentahtoisesti kesän suuret conit, eli Ropeconin ja Finnconin. Nyt kuitenkin pidettiin jo toinen – eli ensimmäinen perättäinen, höhö – Tampereen roolipelaajien ja animelapsien convention, Tracon! Kävin siellä myös ensimmäisellä kerralla, mutta silloin tympäännyin vähän siihen, ettei roolipeliaiheisia juttuja ollut kovinkaan paljon. Tänä vuonna kuitenkin paremmin sitten, vai? Ainakin niin järjestäjät olivat minulle etukäteen vinkanneet...



En saanut herättyä niin aikaisin kuin olin halunnut, joten pääsin paikalle vasta noin kahdelta. Tietotalo oli pieni kaaos: animehahmoiksi pukeutuneita lapsia velloi käytävillä ainakin tuhatpäinen joukko. (Finnconn oli kuulemma ollut sitten täysi kaaos.) Kyselin infotiskiltä paljonko lippuja oli myyty, ja minulle heitettiin että noin parituhatta. Virallinen Tracon-ohjelmalistauskin oli loppumassa, joten sulloin omani nopeasti reppuun muistoksi. Harmittelin kuinka olin missannut jo kaksi mahdollisesti mielenkiintoista ohjelmanumeroa, eli 'Miten tehdä roolipeli?' -paneelin sekä esitelmän roolipelitutkimuksesta. Alla kuitenkin pienet jutut niistä asioista, jotka ehdin näkemään.

Roolipelit

Syystä tai toisesta kaksi (jäljelläolevaa) roolipeliaiheista esitelmää oli pistetty päällekäin, eli sekä Petri Lankosken pitämä 'Hahmolähtöiset pelinsuunnittelun menetelmät' että Ossi Mäkisen kummallisesti nimetty 'Lintukuriireista laajakaistaan'. Jälkimmäinen oli höysteen mukaan "raskaasti henkilökohtainen ja kevyesti yhteiskuntatieteellinen, keskusteluhakuinen katselmus informaation ongelmaan roolipelimaailmoissa". Mutta kun valitsin ensimmäisen, en tiedä tarkkaan kuinka mielenkiintoista läppää siellä olisi ollut, vaikka jotain kyllä kuulin myöhemmin tutuilta. Harmiksi Lankosken esitelmä oli melko kuiva, eikä se edes tarkoittanut asiapitoisuutta. Hän kävi innottomalla tavalla läpi köykäistä listaa asioista, mitä kannattaisi ottaa huomioon, kun peliin luo hahmoja. Lankosken erikoisidea kun oli saada jo keskeisten NPC- ja tietty pelaajahahmojen avulla konflikti aikaiseksi peliin. Tämän saattoi toteuttaa esimerkiksi niin, että hahmoilla oli jaettuja tavoitteita. Tällöin vain joku heistä pystyi sen saavuttamaan, koska palkintoja oli yksi. Myös kolmiodraama, jossa jokainen hahmo halusi jotain seuraavalta, oli Lankosken mielestä tehokas keino. Sisäisetkin konfliktit olivat mahdollisia, jos hahmo tavoitteli kahta toisensa poissulkevaa asiaa. Ihan hyviä pointtija siis... mutta toisaalta myös aika ilmiselviä?

Parapara-tytöt

DDR-tanssipelejä hieman pelanneena ajattelin että luento nk. parapara-tanssista olisi mielenkiintoinen. Heti alkuun kuitenkin ilmeni, että kolme tyttöä, jotka oli kuulemma jopa pyydetty coniin esitelmä pitämään, eivät edes yrittäneet esitellä harrastustaan asiallisesti. Eräs heistä summasikin esityksen hyvin hihkuessaan että "parapara on siksi niin kivaa, kun se on niin dorkaa! Ganguro, kawaii!". Tytöt kikattelivat omalle esitykselleen, esittäen välissä pari "virallista" tanssivideota. Jouduin esityksen loputtua kysymään, että mitä he oikein tarkoittivat virallisella, sillä kyseisellä tanssilla tai lajilla ei käsittääkseni ole minkäänlaista liittoa, eikä sääntöjäkään sen puoleen. (Olen lukenut artikkelin Wikipediasta joskus aiemmin.) Tytöt selittivät sitten, että se onkin oikeastaan vain yhden japanilaisen firman markkinajuoni, kuten asian käsitin. Firma palkkaa tunnetut poptähdet rakentamaan yksinkertaisia, samaa kaavaa toistavia hittejä, joihin on sitten helppo luoda pelkistetty koreografia. Sen jälkeen he pistävät muutaman tanssijan esittämään ne videolle, myyden lopullisen tuotteen harrastajille DVD:llä. Kauhean kaupallista ja tympeää, pohdin. Olin olettanut että harrastus sisältäisi edes jonkinlaista improvisaatiota. Jopa pelaamissani tanssipeleissä improvisointi on suosittua, ja tee-se-itse-henki tärkeää, vaikka peliluonteensa takia niissä onkin pohjimmiltaan hyvin selvästi määritelty tapa toimia!

Animemusiikkivideot

Viimeinen juttu, minkä conissa näin, oli kokoelma AMV-lyhäreitä. Nehän ovat siis anime-sarjoista silvottua videokuvaa yhdistettynä epämääräisiin äänilähteisiin. Jotenkin olin olettanut, että ison salin täyttävälle joukolle esiteltäisiin suomalaisten porukoiden tekemiä pätkiä, sekä muutenkin aihepiiriä, mutta olin väärässä. Sen sijaan valitut AMV:t olivat kait tänä vuonna isoissa, kansainvälisissä coneissa voittaneita töitä. Kenties Suomessa ei kovin isoa skeneä näistä edes ole? En osaa sanoa. Muutenkin minulle on jäänyt hämärän peittoon mihin kyseisillä videoilla tähdätään: Yritetäänkö katsoja yllättää kahden hyvin erilaisen lähteen (jopa väkinäisillä) yhdistelmillä? Pitääkö taustamateriaali olla tuttua jotta sen voi tulkita oikein? Onko tarkoitus käyttää juuri sitä video- ja äänimateriaalia, mitä on saatavilla, vai voiko sitä luoda itsekin? Viimeinen kysymys on mielestäni tärkein, sillä jos on luvallista luoda materiaalia itsekin, miksi ylipäätänsä tukeutua valmiiseen? Tuntuu vähän siltä kuin aloitteleva bändi pohtisi, että paras tapa saada mainetta on vain soittaa covereita, ei oikeasti menestyä omilla taidoilla.

Yleisesti minua harmitti myös se, ettei videoita oltu eroteltu yhtä selvästi kuin esimerkiksi Assemblyillä demojen kanssa tehdään. Eli nyt en voi edes nimeltä mainita saati linkittää sitä videota, josta pidin eniten! Se esitettiin joka tapauksessa kait toisena tai kolmantena, ja se oli voittanut kaiketi jonkinlaisen palkinnon... jossain. Oli miten oli, musiikki sen taustalla oli hieman raskas popbiisi, käsittääkseni länsimainen, vaikken tunnistanutkaan. Videon lähdettäkään en tiedä, mutta siinä esiintyi poika, joka eli eräänlaisessa futuristisessa tietokonearkistossa tai virtuaalimaailmassa. Pojalla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista pääsyä ulkomaailmaan, hän saattoi vain seurata sen tapahtumia kameroiden kautta, liki loputtomilta tietokoneruuduiltaan. Poika lauloi melankolista kappalettaan, haaveillen eteerisestä tytöstä, jonka hän kuvitteli haahuilemaan samaiseen arkistoon, mukaansa hurjaan hissiin joka poikaa kerrosten välillä kuljetti. (Jos joku muuten saattuisi tästä kuvauksesta tunnistamaan mistä pätkästä puhun, olisi kommentti ihan paikallaan.)

Kaikenkaikkiaan olin siis taas vähän pettynyt coniin, kaipaisin ehkä intiimimpää tunnelmaa roolipeliaiheille. Saas nähdä miten Tracon jatkaa tulevaisuudessa, eli pysyvätkö ropejututkin mukana? Ainakin sen takana on kuulemma ihan aito yhdistys ja järjestö nykyään, eli rahoja ei enää pyöritetä Tampereen roolipelikiltojen kautta, kuten ensimmäisellä kertaa.

Linkkejä

• Tracon.fi
  Tapahtuman viralliset sivut, esillä kuvia kävijöistä.
  
• Parapara.fi
  Parapara-tytöt ja tanssivideonsa.
  
• Tanssipelit.net
  Foorumi suomalaisille tanssipelaajille.
  
• AMVHell.com
  Hillitön, tunnin mittainen animemusiikkivideo.